tiistai 5. huhtikuuta 2016

Iloinen - MakroTex

Tämän viikon MakroTex haasteessa, aiheena iloinen. J
Meinasi aluksi tuottaa kovinkin pään vaivaa tämä aihe, ku ensimmäisenähän tulee mieleen iloinen ihminen.
Mutta enhän ole tänne ihmisiä kuvaillut ja enkä kuvannut nytkään!
Mutta eihän Minniä ja Mikkiä iloisempia hiiriä voi ollakaan!
Itse oon  Minni ja Mikki fani, jota onkin kotiin kertynyt taulun, tyynynliinojen ja rasioiden muodossa.
Mutta nämä lapsuuden ajan Pez-karkkiautomaatit meille oli äiti ostanut joululahjoiksi.
(Jotka tosin saatiin vasta hetki sitten, liekkö äitiä dementtia vaivaavan!?! 
JOKA EI KYLLÄKÄÄ OLE ILOINEN ASIA! 
Onneks ei kuitenkaa kyse tuosta varsinaisesti dementtiasta, vaan ihan normaalista muistattomuudesta :D)
Pakkohan tuo oli aukaista ja maistella näitä PEZ-karkkeja, jotka ovat lapsuudesta tuttuja.
Siinä sitten aukaiskelin karkkipötkää ja yritin tunkea niitä masiinaan nauraen miehelleni, että oliko se lapsena mukamas näin hankalaa!?!
Ilmeisesti ei, nyt vain ei ollut lapsen taitoa tässä asiassa.
Maku oli sellainen, että ei näitä kyllä maun takia syö. 
Jauhoinen ja mauton.

...PEZ-historiaa lyhykäisyydessään...
PEZ on alunperin itävaltalainen karkkimerkki, jonka nimi muodostuu sanasta Pfeffermin(saks.), piparminttu. PEZ:ien osalta historia alkoi vuonna 1927, jolloin Haas-yhtiön Eduard Haas III kehitti Wienissä piparmintun makuisen karkin, joka oli tarkoitettu raikastamaan suuta ja vielä erityisesti tupakoitsijoilla. 
Herra Haas ei kuulematiedon mukaan pitänyt tupakoitsijoista ja hänen kerrotaankin sanoneen "PEZeily on sallittua, tupakointi EI".
 PEZ:in klassinen logokin muodostuu näistä yksittäisistä karkeista.
Alkuperäisen piparminttumaun lisäksi on vuosien saatossa nähty myös monia muita makuja, joista osa on muodostunut kestosuosikeiksi ja osaa on saatu maistaa vain hetkellisesti. Makuja ovat esimerkiksi sitruuna, appelsiini, kirsikka ja salmiakki.
 Myöhemmin on maistettu myös kolaa ja suklaata. Uusimpina makuina on esitelty mansikka-vanilja sekä vadelma-sitruuna. Makuja on myös monia muita kuin edellä mainitut. 
Karkkeja myydään karkkiannostelijoiden mukana sekä erillisinä täyttöpakkauksina. Yhdessä annostelijaan menevässä karkkipötkössä on 12 PEZ-karkkia, pastillia.
Karkin kehittämisestä kului reilut 20 vuotta ennen kuin vuonna 1948 Oscar Uxa kehitti karkeille oman annostelijan (dispenser, engl.). Karkkiannostelija tuli tuotantoon, hieman lähteestä riippuen, joko 1949 tai 1950. Samaa tupakointiin tai pikemminkin tupakoinnin vastustamiseen liittyvää mielikuvaa seuraten olivat nämä ensimmäiset karkkiannostelijat sytkärin muotoisia.
Varsinainen läpimurto kuitenkin odotti vielä itseään ja tähän vaadittiin vuonna 1952 alkanut PEZin Amerikan markkinoiden valloitus ja Suomeen PEZ:it on saapuivat tietojen mukaan aivan 1960-luvun alussa.
Tänä päivänä nämä annostelijat ovat keräilykohde ja keräilijöilläkin on oma foorumi.

Enpä taida näitä alkaa kerämään.
Itse kyllä luulinkin ettei näitä enää ole olemassakaan.
Onkos PEZit tuttuja sulle lapsuudesta, entäs ootko törmännyt niihin näinä päivinä?
Pieni Lintu - MakroTex challenge
^^Muiden iloja voi käydä kurkkiis tuolla^^

27 kommenttia:

  1. Meidän kuopus rakastaa Peziä. :D

    VastaaPoista
  2. Minunkin lapsuuden suosikkikarkkeja olivat Pezit. Nam. :)

    Tosi kiva lähestyminen annettuun teemaan!

    VastaaPoista
  3. Toki Pezit on tuttuja! Ne maistui joskus niin ihanilta...kummasti se maku muuttuu :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan iloinen vastaus haasteeseen! :)
    PEZit ovat tosiaan tuttuja lapsuudesta (oi ei, ne vanhat automaatit on varmaan heitetty pois... muistaisikohan veli mitä hahmoja meillä oli?) enkä tiennyt että niitä on myynnissä vieläkin. Luulen että lapsuudessa ne maistuivat ainakin appelsiinilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin luulin ettei niitä enää ole, mutta on niitä. Ilmeisesti ei vaan joka kaupassa?

      Poista
  5. Nostalgiaa, tulee todellakin lapsuus mieleen! Näitä ostettiin aina, kun käytiin sukuloimassa Ruotsissa.
    Kivaa, kun olit laittanut tuohon tuon historiikin!

    VastaaPoista
  6. Taitaa tuo muovikotelo, jossa on hahmo olla halutumpi kuin nuo karkit. Muistelen omalta kohdaltani, että keräilin noita.

    VastaaPoista
  7. Karkki ja karkin kääreetkin ilostuttavat.

    VastaaPoista
  8. Pezit on niin legendaarisia! Hyvät kuvat <3

    VastaaPoista
  9. Olipas siinä tietoiskua kerrakseen, nuo onkin kivoja ilontuojia ..

    VastaaPoista
  10. Muistan hämärästi kyseiset namit, mutta makua en.

    VastaaPoista
  11. Ihanaa nostalgiaa. Tottakai niiden työntäminen laitteeseen sisään on helpompaa lapsille, koska heillä on pienemmät sormet. Hauskat kuvat ja iloinen aihe.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  12. Ihanat Hiiret ja Pezit tuo itsellekki iloisia lapsuusmuistoja mieleen

    VastaaPoista
  13. Iloiset hiiriystävät! Mun on pakko tunnustaa, etten ole ihan varma, olenko koskaan edes maistanut Pezejä! Apua! Veikkaisin, että on meilläkin joskus ollut tuollainen karkkiautomaatti, mutta ilmeisesti maku ei ole tehnyt erityistä vaikutusta silloinkaan. :D

    VastaaPoista
  14. Pezit ovat historiaa, ne sijoittuvat enemmän lapsieni lapsuuteen kuin omaani, tosin oli niitä silloinkin mutta jostain syystä minä en niihin hurahtanut. Kivasti historiaa ja Mikki persoona on aina iloinen juttu. Tykkäsin:)

    VastaaPoista
  15. Mää sain lahjaksi kaveriltani Mikki Hiiri rannekellon. Kuulemma maksanu eBayssa jotain 2€ eikä se edes toimi mutta se vaan on niin IHANA <3

    VastaaPoista
  16. Minulla oli vähän sama ongelma, mitä kuvaan kun ihmisiä en blogiini kuvaa. Onneksi keksin hymyilevän enkelin. Minullakin oli lapsena noita Petz karkkeja ja 'koneita'

    VastaaPoista
  17. Lapsena tykkäsinja nyt omat lapset, osin jo aikuiset, jatkaa tykkäämistä :)

    VastaaPoista
  18. Hauska! Pezit muistan minäkin. Neljän siskon kanssa jokaisella oli omansa. Nyt noita nauttii sisarten lapset. Kerran maistanut, enkä todellakaan enää tykännyt. Lapset nauttikoon.

    VastaaPoista
  19. No on tuttuja, ihan luksusta oli jos sai tuollaisen "automaatin". Hih, eihän nuo tosiaan omaan suuhun maistu enää miltään. Mikki on ihana. :)

    VastaaPoista
  20. Eikä! Vieläkö niitä saa jostain. Heh. Sai kuvasi minut iloiseksi.

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätit kommentin käynnistäsi! <3