Eilen mun jalkani sai vapautuksen, ei enää kipsiä tai walker saapasta.
Tuntu todella oudolta kävellä ilman mitä ylimääräistä.
Toki jalka on edelleen heikko ja varovainen sen kaa saa olla, mutta ihanaa on kuitenkin se että, saikut on saikuteltu ja palattu työmaailmaan.
Outoa oli aukasta työpaikan ovi 10 viikon jälkeen, mutta oikein mukava ja tervetullut olo oli ku siitä ovesta astuin sisään.
Arvatkaapa vain oliko autoakin hassua ajaa, mutta kyllä se suju, kuin vanhalta tekijältä.
Tosin kaasu jalka on löysempi mitä aikaisemmin.
Toisaalta hyväkin! :)
Uuden kännykän sain eilen ja on siinäkin opettelemista, jotain parempaa on kuin vanhassa, mutta jotain kaipaankin vanhasta.
Toki mene ja tiedä, onko vain harjoituksen puutetta.
Viikon päästä olen jo viisaampi tykkäänkö uudesta puhelimesta vai en!
Näyttö on kyllä kivan iso, sais toki vielä isompikin olla. :D 5,5" tuntuu jo nyt liika pieneltä.
Muistatteko ajan kun puhelin piti olla mahdollisimman pieni?
Niin ja näyttäisi vielä siltä, että ne vanhat puhelimen kuvatkin on pelastuneet!
Joten olen ONNELLINEN, ole SINÄKIN! <3
Nyt vain varovasti jalkaa kuntouttamaan.
VastaaPoistaKerroin viime viikolla pojalleni että jossain vaiheessa oli tosi tärkeää että puhelin on mahd pieni. Poijalle tämä ei mennyt millään jakeluun. Eihän se nyt pieni saa olla.
sinulla onkin siellä kivaa uutta oppimista nyt. Voimia jalan kanssa.
VastaaPoistaOnnea uudesta puhelimesta ja terveestä jalasta. Mukavia asioita kumpikin, jalka kuitenkin vielä mukavampi :)
VastaaPoistaHyvä, että kuvat saatiin pelastettua :-) Uuteen tottuminen herättää usein vastarintaa.
VastaaPoista